Vaikka kohta on jo huhtikuu,
tämäkin yö tuntuu niin helvetin kylmältä.
Vaikka vasta huhtikuu,
tämäkin aamu niin helvetin harmaa.
Lehtipuhaltajat työntävät hiekkaa
ympäri pihaa, rollaattorivanhus yskii.
Ei näy taivasta, pilviäkään seasta partikkeleiden.
Epämääräisen lehtipuhaltajasiluetin hahmotan.
Täällä on jo aamu, mutta pölyn keskeltä
en näe sua, enkä lehdetöntä kirsikkapuuta.
Sitä, jonka alla viimeksi hymyilit.
Yleensä vituttaisi, nyt ei.
Juoksin pois partikkelipilvestä.
Kaikki paremmin kuin hyvin,
3/5 lahonneella koivunrungolla
istun ja kuulen
kuinka ympärilläni on pelottavan hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti