8. maaliskuuta 2017

Puunkiertoa

Tässä kuivuneen kaivon luona pohdin, 
olenko kadottanut ne kolme sanaa.
Nyt lepään tässä kaivonkannella,
kaiken sen etsimisen jälkeen.

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
ovat jättämäni syvät arvet.
Hangessa näkyy syvät jäljet,
jotka taas jätin taakseni.

Kierrän puun ja toisen.
Kierrän metsän sen rajoja etsien.
Kartaltani olen poistunut jo kauan sitten.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...