8. maaliskuuta 2017

Puunkiertoa

Tässä kuivuneen kaivon luona pohdin, 
olenko kadottanut ne kolme sanaa.
Nyt lepään tässä kaivonkannella,
kaiken sen etsimisen jälkeen.

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
ovat jättämäni syvät arvet.
Hangessa näkyy syvät jäljet,
jotka taas jätin taakseni.

Kierrän puun ja toisen.
Kierrän metsän sen rajoja etsien.
Kartaltani olen poistunut jo kauan sitten.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihminen ei ole laskujoki

Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä.    Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...