27. helmikuuta 2017

Purukumi

Puhun itselleni peilin edessä.
Sanani ovat kuin miekkoja,
jotka raapii syviä viiltoja.

Minä puhumalla pilannut olen
mahdollisuuteni kaikkeen hyvään.
Tiedät sen, koska niin tein sinulle.

 Pöydän alla makaan ja katson,
kuinka kohta hometta kasvaa
purukumit pöydän alla.

Se oli meidän juttu, muistoiksi liimattiin.
Aina kun nähtiin tai ei, purukumi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihminen ei ole laskujoki

Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä.    Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...