27. helmikuuta 2017

Algebraa

Kiellän itseni, en oikeasti ollut se.

Kierrän aivan kartan reunassa.
Kierrän aivan kartan keskellä
ja taas reunassa.

Puhun itselleni isolla kivellä,
jota ei ole merkitty karttaan.
Ratkon päässäni algebraa, 
jotta veri kiertäisi päässä.
Koska minulle on kerrottu,
se kannattaa hädässä.

Valot näen,
 vieras kaupunki. 
Mutta silti uskallan sinne,
vaikka synnyin Hyvinkäällä.

Ei Riihimäki,
tämä onkin Kerava(ni).

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti