1. joulukuuta 2016

Kalastaja Eino Leino

Kauan sitten hyvä ystäväni , Eino Leino kiertoi,
että hänen elämänsä tuntui virtaavan ohi
kuin virtaa koskessa virta.

Sanoin, minä olen yhtä ja tunnen myös.

Silti pari viikkoa sen jälkeen Eino otti veneensä
 ja lähti yksin joelle kalastamaan.

Einosta ei kuulunut pariin viikkoon mitään.

Monet ajattelivat hänen lähteneen pois 
ja yrittävän unohtaa kaiken paskan menneen.

Mutta sitten löytyi tyhjä soutuveneensä, 
joka ajelehti kotirannan kaislikossa.

Monet iloitsivat ja olivat odottavaisia.

Soutuveneestä löytyi vain pieni lappu, 
johon oli raapustettu:

"Olen elossa. Vai olenko sittenkään?"

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihminen ei ole laskujoki

Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä.    Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...