Irlantilaisen Pirun metsä

Joskus kerroin sulle tarinoita metsästä,

jossa lapsuudessa naapurin pojan kanssa

joka päivä ja ilta puissa kiipeiltiin. 

Ja siitä kuinka vähintään yhtä monta kertaa tiputtiin

pahasti. Mutta se männyntuoksuinen riemumme

ja ilomme puudutti kivut ja karkoitti 
kaikki lapsuutemme huolet. 

Ja kerroin kai siitäkin, 
kuinka kerran näimme purjelentokoneen 
tekevän pakkolaskun metsämme reunaan, 
johon loppui mielestämme todella ison lentokentän 
ainoa käytössä ollut kiitorata. 

Se kesäisin oudosti väreili auringon

paistaessa pilvettömältä taivaalta.

Se purjelentäjä selvisi hengissä, ja ehkä vielä 

tänäkin päivänä lentelee purjekoneellaan jossain.

Mutta tuskin sillä pakkolaskukoneellaan, 
sen verran palasiksi se meni silloin.

Mutta koskaan emme nähneet metsässämme Pirua.

Emme, vaikka siellä metsässämme oli kuulemma

maan isoin (meidän mielestämme ainakin) pirunpelto.

Siitä pellosta liikkui ihmisten puheissa erilaisia legendoja, 

joiden todenperäisyyttä ei ole koskaan pystytty varmistamaan.

Mutta ei niitä ole myöskään pystytty vieläkään kumoamaan.

Yksi kerrotuin legenda oli, että viimeisimmän jääkauden

jälkeen irlantilainen Piru lähti valloitusretkelle, tarkoituksenaan

perustaa uusi kotinsa metsään. Kuulemma aloitti valloittamansa

tontin rakentamisen pihakivien keräämisellä.  
Asetteli ne järjestelmällisesti pihatieksi. 

Sen pihatien päässä paikalliset ovat usein öisin nähneet valon syttyvän. 

Mutta kukaan ei ole uskaltanut mennä katsomaan. 

Huhutaan, että silloin se irlantilainen Piru maanpinnalla 
käy hakemassa puolukoita vispipuuroaan  varten. 
Siksi ihmisten tietävät Pirun olevan punainen.

Pirun sarville ei ole selitystä. Vain arvailuja, mutta tuskin

sarvet mitenkään johtuvat siitä, että piru syö joka päivä

tekemäänsä vispipuuroa. Kenties ne ovat kuin
hamsterilla posket, puolukkasurvosvara.

Sen irlantilaisen Pirun laajasta maanalaisesta asuintalostaan

johtunee myös se ilmiö, että Hyvinkään lentokentällä 
on niin hyvät lämpimät nosteet ja ilmavirrat. 

Siksi niin suosittu purjelentokenttä, nykyäänkin.

Purjelentäjät eivät kuitenkaan ole pirullisia, vaikka he saavatkin

kiittää purjelennon keksimisestä sitä irlantilaista Pirua, joka yhä

asuu Hyvinkään lentokenttää vierustavan metsän alla, 
rakentamansa pihatien päässä. 

Vai asuuko enää sittenkään?
Onko maanalainen asuntonsa tyhjänä?

Kukaan ei tiedä varmasti, mutta on siitä vahvoja

epäilyksiä ja tarinoita, joita ei ole pystytty vahvistamaan.

Eikä kumoamaan.