10. lokakuuta 2016

Kuten Eino Leinolle, mun hyvälle kaverille,
ei riitä viini eikä rattoisa seura.
Ja vaikka kuinka yritän tarttua hetkeen.
Etsin, vaikka ei mulle rauhaa suoda 
kuin vasta haudassa.

Kukkivat kunnaat olen nähnyt ja niissä elänyt.
Ne on kadonneet, tilalla on väsyneet maisemat,
jotka ei herää aamuun punertavaan.

Jos minulla olisi kannel ja sitä osaisin soittaa,
sillä kertoisin mitä en tai sen mitä tunnen 
ja miksi näin värisen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä, sinä vai kuka hä?