Eilen, kun poljin fillarillani Riisikkalasta Toijalan assalle,

oli matkalla asvaltilla paikoin jäätä ja ei. 

 Myönnän, kyllä syksy alkaa saapua.

Siinä Kurisjärven entisen kyläkoulun 

alamäessä 60-alueelle tullessa huomasin, 

että ei fillarini takajarrut toimineet, 
 joten jarrutusvastuu jäi etujarrulle.

No, onneksi nuoruudessa luin
Mountain Bike Action lehdestä,
 että fillarin kokonaisjarrutustehosta  
 75% tulee yksinomaan etujarrusta. 

Ei siis mitään hätää ole.

Mutta ei käynyt niin. 

Etujarruvaijerikin katkesi.

Sellainen iloisen katkera "naps" kuului.

Edessäni traktorin perä alkoi nopeasti lähestyä.

Reagoin ja väistin traktoria vasemmalta ohi.

Ja koska maaseudulla ollaan, 
morjenstin traktorikuskille. Koska se on tapana.

En tiennyt kuka, mutta hän näytti peukkua mulle.

Mittarista pikaisesti pystyi katsomaan, että  
fillarini ja mä liikuttiin traktorin ohi  63km/h:ssa.

Näiden hetkien takia elän.