17. lokakuuta 2016

Öisin yritän olla katsomatta taakseni.
Koska aamulla olisi niin vaikeaa 
herätä suolapatsaana.

Tässä kaivonkannella yritän olla
tekemättä samoin.

Vaikka kontiainen 
tai edes myyrä katkoisi
kuivia koivunoksia takanani.
Ja niitä heittelisivät selkääni,
mua ärsyyttääkseen.

Ok, kyllä ärsyttää, mutta en käänny.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rampa ankka tunnelissa