17. lokakuuta 2016

Poskille valuneet kyyneleet ei mittaa tuskan määrää.
Ei ole se mikään mittari.
Se voi olla vain pientä, 
tavallisen ihmisen pieni surunhetki.

Jos näet kyyneleitä mun poskillani,
silloin mua todella sattuu 
fyysisesti ja sisältäni.

Silloin tiedät, en pysty nousemaan 
ylös sängystä. En fyysisesti enkä henkisesti.

Heikot kyynelehtii. Mä vain, jos todellinen syy.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotta sateeseen

Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...