17. lokakuuta 2016

Poskille valuneet kyyneleet ei mittaa tuskan määrää.
Ei ole se mikään mittari.
Se voi olla vain pientä, 
tavallisen ihmisen pieni surunhetki.

Jos näet kyyneleitä mun poskillani,
silloin mua todella sattuu 
fyysisesti ja sisältäni.

Silloin tiedät, en pysty nousemaan 
ylös sängystä. En fyysisesti enkä henkisesti.

Heikot kyynelehtii. Mä vain, jos todellinen syy.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...