9. syyskuuta 2016

Perjantai-aamuisin herään tämän pienen huoneen nurkasta.
Herään, vaikka en ole nukkunut lainkaan.

Herättyäni huomaan aivan kaiken olevan ennallaan.

Kun katson peiliin, näen minut ja menneisyyden, joka
on viiltänyt silmiini  tuskan. Se näyttää värittömältä
ja auringonlaskun oranssilta samaan aikaan.

Ummistan silmäni ja olen taas takaisin todellisuudessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

My home is where my imagination is