31. elokuuta 2016

Kauppa-auto ei enää kulje edes sitä 
loppuvuosien kahta kertaa viikossa.

Polviani kolottaa ja olkapääni naksuu.
Pitkä lista muitakin vaivoja 
pään sisältö myös huomioiden.
 
Mutta virtsankarkailua ei ole.

Kuulemma en enää ole lapsi, 
vaikka siltä minusta tuntuu.

Miten tässä näin on kävi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...