31. elokuuta 2016

Joskus kauan sitten kävin kerran Turussa.

Oliko kivaa? Ei. 

Kuin olisin katsellut kylvämättömän
nurmikon kasvamista. Kuin olisin istunut
penkillä, jota ei ole vielä kasattu vanhan
kolmostien pysähdyspaikalle. Kuin olisin 
katsonut 5.divarin fudismatsia, jossa lähinnä 
etsittiin pelin ainoaa palloa, joka lensi 
kadoksiin suomalaiseen sekametsään.
Heti pelin alussa.

Siltä se tuntui.

Oliko kivaa?. Ei. Mutta kokemus se oli.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihminen ei ole laskujoki

Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen ellei meri ole täynnä.    Joki jaksaa odottaa. Ihminen ei ole joki, ei jaksa odottaa, vaikka ei v...