Kaivosta loppui vesi.

Ravistelin kylmää ja tyhjää putkea 
ainakin tunnin. Ja aivan turhaan!

Kettu talsi viereeni ja kepillä hakkasi
samaista tyhjää putkea. "Joo, tyhjä on."

Siinäpä hetki ihmeteltiin, että mitäs nyt.

Synkät pilvet yhtäkkiä ilmestyi taivaalle.
Alkoi hyvin paikallisesti sataa, ainoastaan
kaivon kohdalla satoi. Ketun kanssa kiireellä
revittiin kaivonkantta auki, ei se auennut!

Joten hyppäsimme kaivonkannelle ja suut
auki seisoimme reilun tunnin. 

Enää ei kummallakaan ole jano.
Päinvastoin.