Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
"Kiitos kaikesta tähänastisesta, isä.
Nähdään taas joskus..."
Tiedän kuinka pitäisi elää, siksi se onkin niin vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti