Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Taas Ankka pohtii:
"Villasukat, perkele.
Missä ne taas on?"
Isoäidilleen soittaa;
kutoo Ankalle sukat.
Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua. Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti