Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Hemmetin närhi, varas kun on se.
Loukutetun hiiren vein koivuun roikkumaan.
Hipihiljaa se siipeilijä vei hiiren,
nälissään on nyt muut metsässä.
Metsänasukit syystäkin vihaa sitä närheä.
Ei ollut se ensimmäinen kerta, ei.
Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti