Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Hemmetin närhi, varas kun on se.
Loukutetun hiiren vein koivuun roikkumaan.
Hipihiljaa se siipeilijä vei hiiren,
nälissään on nyt muut metsässä.
Metsänasukit syystäkin vihaa sitä närheä.
Ei ollut se ensimmäinen kerta, ei.
Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua. Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti