Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Kävelin yli viileän pellon,
jotain tunsin. Usvan kasvoillani.
Tienreunaan astuin ja aloin itkeä.
Niin hyvältä tuntui,
pitkästä aikaa aukesi kyynelkanavani.
Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua. Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti