Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Kävelin yli viileän pellon,
jotain tunsin. Usvan kasvoillani.
Tienreunaan astuin ja aloin itkeä.
Niin hyvältä tuntui,
pitkästä aikaa aukesi kyynelkanavani.
Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti