Hyvän metsäkaverini Asko Oravan Riisikkalasta kanssa pari aamua sitten juttelin.
"Täällä on niin vitun pitkästä aikaa perkeleen kylmä.", Asko sanoi.
Mä kysyin: "Eikö sun sammalmättäs ole enää lämmin istua?"
Asko sanoi: "Vituttaa tää ilmastonmuutos. Ei voi ennakoida.
Vaimo lähti, kun ei tullutkaan talvea heti. Lähti vaimo
kylmemmille seuduille. Nyt oisi pakkasta, prkle. Ei näy vaimoa.
Kuulemma löytänyt jo uuden miehen, jonkun insinöörin.
Mutta eihän ne edes ole yhtä komeita kuin mä."
Asko Orava seuraavana päivänä kuulemma oli hirttänyt itsensä.
Lahoavan kuusenrangan läheltä löytyi viesti:
"Onneksi mulla ei ole jälkikasvua. Kärsisivät hekin."
Vein metsään itsetehdyn puuristin, johon olin juottokolvilla
kirjoittanut Askon nimen. Ainoa olin paikalla häntä muistelemassa
ristinsä äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti