Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Joskus haluan tietää miltä muista tuntuu.
Silloin istahdan metsässä sammalhuoneessa
kuin se runon Orava.
Onko siinä kiva makoilla? On.
Niin kivan pehmeää, raikasta.
Hengittämiselle sopivan kosteaa.
Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua. Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti