Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Joskus haluan tietää miltä muista tuntuu.
Silloin istahdan metsässä sammalhuoneessa
kuin se runon Orava.
Onko siinä kiva makoilla? On.
Niin kivan pehmeää, raikasta.
Hengittämiselle sopivan kosteaa.
Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti