En tiedä oliko se eilinen "Onnen sinilintu" vai ei.
Se, jonka nokan edestä löin äkkiä ikkunan säppiin.
Sitä pohdin tässä parvekkeeni tuolilla,
joka hajosi istuessani.
Parvekkeellani, jonka lasit tippui ja hajosi.
Monta haavaa jalkoihini sain ja uhkaan kuristua
parvekelasien avausnaruun.
Kyllä se oli "Onnen sinilintu".
Mikä muukaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Lapsena naapurin Jarkon kanssa ajettiin muitten naapureitten nurmikkoja. Se kaikki hikoilu ja rakot käsissämme sen takia, että saatii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti