Vaari

Syksyllä.

Näin sammaleen, josta tuli mieleeni tuli tarina,

jonka kuulin äitini isältä. Se sama, heppu joka 

oli sotasankari ja mun sankarini.

Hänelle sammal oli ystävä monta vuotta. 

Kunnes luoti läpäisi keuhkot.

Mutta jos olisi vaari ollut hengissä,
olisi varmaan vielä fillaroinut sen 10km
omiin hautajaisiinsakin.

Muistan kuinka vaarini sanoi olleensa 

just silloin hiukan väärässä paikassa,
kun aseensa hetkeksi jumittui.

Mutta silloin.

Ja mutta sitä ennen. 
Hän oli tarkka-ampujana ampunut

laskujensa mukaan ainakin 37 venäläistä.

Nyt sataa luntaa ja on kaunista.

Miksi. Jotta alkaisi Talvisota taas.

Hän lähti seuraavaan sotaan.