Soitin sulle pianolla soolon,
joka oli jazzia.
Ja joka oli Herbie Hancockin
Watermelon manista.
Sanoit "kaunista, mutta jotenkin outoa".
Rakastuit sormiini, rakastuit kravattiini.
Joka oli jazzpianistipituinen.
Tarpeeksi pitkä, jotta pianisti erottaa,
missä on käsien raja.
Sormeni ovat pitkät, niihin on moni muukin
rakastunut. Niihin on moni muukin ihastunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti