20. tammikuuta 2017

Pilvetön taivas

On taivas tyystin pilvetön,
ei tuuli tuiverra ja on metsä äänetön.
Sydän jättää väliin iskun toisenkin,
pala kurkussa rannalla istuksin.

Seuraan silmän siintämään,
peittyy näkemäni verhoon tummuvaan.
Aallot korkeat ja taivaan valoja,
tahtoo henkeni paeta minusta.
En tarkoittanut paha, vaikka ehkä niin sanoinkin.
En puhettani saanut tahtoon taipumaan.
Toivon, että onnen löydät sieltä jostakin,
aamuusi kuuluisi parempaa.

Huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eh!