Kaivoin pari vuotta sitten syvän kaivon,
jotta saisin virkistävää vettä.
Mulla oli kova jano.
Monta päivää yötä myöten kaivoin kuin
kylähullu, joka saanut taas hullun idean.
Mutta vettä ei löytynyt, sitä ei tullut kaivooni.
En tiennyt miksi. Mutta vettä ei ollut.
Kaivoin lisää, toisen viikon ja kolmannenkin.
Ei mitään. Neljännen viikon loputtua
en jaksanut enää taistella.
Mulla oli nälkä, mutta etenkin jano.
Käänsin selkäni ja lähdin pois kaivoltani.
Yhtäkkiä alkoi kuulua hiljainen pulputus, joka
sitten tuli paljon äänekkäämmäksi. Kaivooni
alkoi pulputa öljyä, sitä mustaa kultaa.
Mutta mitä mä öljyllä tekisin!?!
Mulla on jano. Tartten vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti