Toivon, että edes joskus eksyisin metsään.
Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.
Se olisi paikka, jossa olisin kotona.
Se olisi paikka, jossa olisin täysin onnellinen.
Jos eksyn, kunpa ette etsisi minua.
Muistella voitte, mutta ei enempää.
Kiitos.
Toivon, että edes joskus eksyisin metsään.
Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.
Se olisi paikka, jossa olisin kotona.
Se olisi paikka, jossa olisin täysin onnellinen.
Jos eksyn, kunpa ette etsisi minua.
Muistella voitte, mutta ei enempää.
Kiitos.
Joet lopulta kaikki joskus laskevat mereen
ellei meri ole täynnä.
Joki jaksaa odottaa.
Ihminen ei ole joki,
ei jaksa odottaa,
vaikka ei virtaakaan mereen.
Kun kaksi pistettä laittaa kartalle,
lyhin reitti on suora viiva vedettynä viivottimella.
Minulle ei ole.
En osaa kulkea suoraa viivaa.
Äidinisäni niin neuvoi minua, kun olin pikkupoika.
Vaikka olenkin punavihersokea, silti olen nähnyt
niin paljon sävyjä elämässäni.
Harmaa suora viiva ei ole ainoa reitti.
lapsuuteni lähimetsän puusta putosin äsken.
kiipesin siihen, koska lapsuudessa putosin
sen korkeimmalta oksalta.
halusin kai todistaa itselleni 40 vuotta myöhemmin
jotain. että korkeimmalla oksalla pysyisin kuin
lapsuudessa yritin.
en pysynyt.
en mielestäni ole kömpelöitynyt
vaan tämä puu on kasvanut.
korkein oksa, liian korkealla taas ja yhä.
Makaan selälläni tienvieressä ojassa.
Silti tai siksi katson tähtiä yläpuolellani.
Ne ei katoa, en minäkään.
vanhus tiesi kuolevansa.
jos ei tänään, huomenna viimeistään.
ei kuollutkaan huomenna.
päivänsä joenrannassa,
hän ei kuollut vaan ison ahvenen koukkuunsa sai.
aamiaisella särvintä leipänsä päällä.
pitkästä aikaa.
...ja se alkuperäinen Helena Siltalan Ranskalaiset korot
Iskelmäketju -elokuvassa vuonna 1959:
👇
👆
Jo heti huomasin, tajusin, että olet kaunotar. Minä se kertomusten kulkuri. Minulla kotina on tämä hetki, sinulla huominen. Huomasit he...