Niitä jahtaan joka päivä aamusta iltaan.
Kun nukahdan, ne jahtaa minua.
Unihalvaus on niiden vahvuus.
Se tunne, kun et pysty liikkumaan.
Se tunne, kun et pysty lyömään nyrkillä takaisin.
Tai edes jollain.
Millimetrin päähän ne hyökkää,
Läpilyönti ja kuolema, se olisi helpompaa minulle.
Mutta ei ne tapa minua.
Joka yö tuo sama pelko.
Lyö takaisin!
Se ei ole mahdollista.
Kuten elämäni, nuo menneisyyden haamut seuraa minua.
Ja nämä nykyhetken haamut,
myös ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti