Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Hymyilen tämän koivun takana, näetkö?
Vieressä tämän metsän ainoan kuusen.
Yritän kadottaa itseni tai edes osan siitä.
Edes osan siitä hymystä.
Auta minua edes hetki.
Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti