Alitajunta valokuvaksi, alitajunta sanoiksi. Seinää päin kävelyä juoksuaskelin. Tungs!
Virvatultani en enää etsi,
sylissäni kun on onneni kulta.
Metsän puut kiertää tuuli,
hänen hiuksiaan heiluttaa.
Vanha keinu heiluttaa
hymyn hänen kasvoilleen.
Tiedän kuinka pitäisi elää, siksi se onkin niin vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti