Mun kämppikset Ankka ja Kettune päättivät ottaa itsejään niskoista kiinni
ja lähtivät hakemaan töitä Korkeasaaren eläintarhasta.
Mustikkamaan puolen portin vartija oli sattumalta paikalla.
Sellainen lähemmäs 80v. iso ja parrakas mies, liian pieni pipo päässä.
Kettune kysyi: "Oisko meille töitä? Me ollaan näes eläimiä."
Kurotti portinvartija luukusta alaspäin Ankkaa ja Kettusta:
"Voi kuulkaas pojat, tää on kiinni vielä ainakin 11.1. asti.
Sit vasta pomo on paikalla."
Ankka: "No, ei se mitään. Me tullaan sit uudestaan käymään."
Kopinvartija: "No, mä voin soittaa pomolle ja kysyn?"
Kopinvartija soitti eläintarhan pomolle.
Loppui puhelu jonkin ajan kuluttua ja portinvartija mutristi huuliaan:
"No voi hitto, just nyt ei ole tarvetta uusille eläimille. Kesällä sit kyllä vapautuisi
kahden karhun paikka. Kiinnostaisiko se työ?"
Ankka vastasi: "Mä kyllä luulen, ettei me olla niin hurjia, että kukaan luulisi
meitä karhuiksi? Taidetaan olla aivan liian tavallisia niin hurjaan työhön."
Kettune: "Joo, mä luulen kans ettei..."
Portinvartija keksi: "Mutta pojat, tuuttekos mukaan? Käydään katselemassa
paikkoja, onko kaikki ookoo..."
Kettune ja Ankka kovaan yhteisääneen: "Joooo!"
Tarinan opetus? Pieninkin pettymys voi hetkessä muuttua takaisin iloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti