"Metsähän oli mun mieli,
kauvas kaupungin melusta,
honkien ikihumuhun,
ikikorven katvehesen...
Tahdoin mä taloni tehdä
alle kuusenkukkalatvan,
kuulla kuusien humua,
sinipiian pillin ääntä,
sinikeijujen kemuja,
sinikansan karkeloita..."
Metsänreunaan pajukon läpi,
hitaasti rapistuvan ylämökin ohi kuljin,
mieli iloisna katsomaan einoleinomaista unelmaani.
Vihdoin saavuin, hiljaisuuden kuulin.
Korvat maata viistäen tuli Jänis vastaan ja sanoi: "Ei ole kotia mulla,
metsäni niin kauniin on joku hakannut."
Katsoin epäilevästi tuota aina ennen niin iloista käpäläveikkoa. Jänis jatkoi:
"Katso, ei ole kotia enää mulla ja Porkkanakellarinikin on romahtanut..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti