Ankka istuu yöhuoltamolla puoli kolmelta,
tuijottaa tyhjää kahvikuppiaan.
Takanaan on raju putki rillukuukausien.
Tyhjentyneet tuoppinsa ei tuoneet,
kertoneet elämänsä tarkoitusta.
Vaikka kuinka Ankka etsi ja joi,
vain märät ympyrät tuopeista pöytiin jäi.
Eilen aamulla heräsi kotikuusensa alta,
omasta sylistään, kippuraksi käpertyneenä.
Märässä tyynyssä nokkansa painauma,
ei enää muista Ankka kyyneliään.
Ankka yöhuoltamolla, aurinko on jo noussut.
Nousee Ankkakin ja kotiin räpylöi.
Hymyllä heittää huoltamon Sirpaa
ja vihellellen kotia kohti vaappuu kuin ankat vaappuu.
