Lumi, se sataa nokan päälle.
Lumi, se tunkeutuu korviin.
Lumi, se täyttää taskuni!
Sellaista pohtii Ankka ja vetää takkinsa kaulukset
James Dean -asentoon.
Iloa hetkeksi tuovan tupakankin sytyttäisi huulilleen,
jos olisi taskussa yhtään tai jos olisi joskus aloittanut.
Eikä tässä lumimyräkässä tupakka syttyisikään.
Ei ole helppoa olla Ankka, asua metsässä.
Tämä on niitä hetkiä, kun Ankka kiroaa sekä mielessään
että kovaan ääneen heitellen lumipalloja.
"Jänis moro!"
Pasi kääntyi ja muutamalla loikalla pompahti Ankan luokse.
Otti povitaskustaan taskumatin ja tarjosi Ankalle.
"Otas frendi huikka, lämpenet taas."
Siinä sitten lumimyräkän loppua Ankka ja Jänis
puun alla humaltuen odottelivat.
Hetken kuluttua rekilaulut raikui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti