22. joulukuuta 2020

Onneksi sataa eikä enää vain tihuta

 Sade viskoo nuppineuloja vaakasuoraan

kadun toisesta päästä kasvoihini.

Enää ei tihuta kevyesti pystysuoraan.

 

Pimeässä nuppineulanpistot sattuu enemmän, 

pimeässä nuppineulanpistot näkyy vähemmän.


Vastavirtaan katua kahlaan,

naapuri suppaa myötävirtaan:

moikkaan iloisesti, vaikka naapuri

onkin syntymäsokea.

Kuulonsakin hukkasi Syvärillä.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eksyisinpä

Toivon, että edes joskus eksyisin metsään. Että kukaan koskaan ei löytäisi minua.   Se olisi paikka, jossa olisin kotona. Se olisi paikka, j...