Luontohavaintoja

Tappajaetanoiksi sanotaan espanjansiruetanoita. Tappajaetanoita eivät ole. Toisiaan toki joskus syövät. Mutta se on vain kannibalismia. Tai oikeastaan kuolleisiin sekaantumista, kuolleita tovereitaan kun vain syövät.

Sitä paitsi ne on lähtöisin Portugalista, ei naapurimaa-Espanjasta. Keskittykää eläintennimienantajat! 

Sen sijaan espanjalaiset on jo vuosikymmeniä tai ties kuinka kauan halunneet Gibraltarin itselleen Englannilta, kauemminkin. Samalla ne suloiset turistilta silmälasit ja pokkarikamerat pöllivät apinat myös. Mitä ne apinat muuten niillä amerikkalaisturistien silmälaseilla ja...? Veisivät ennenminkin niiltä amerikkalaisturisteilta ne värikkäät, xxxxl-kokoiset havaiji-paidat.

Persoja ovat appelsiineille, siis ne apinat. Jos siellä Gibraltarin mäellä on mukanasi pokkarikamera tai silmälasit piilolasien sijaan, reppuusi ota mukaan appelsiineja. En tiedä, mutta luulisi satsumatkin kelpaavan niille.

Jos syö sellaisen apinan, saanee turisti paljon C-vitamiinia.

Pirteä kuin peipponen? Ei pidä paikkaansa. Yhtä väsyjä ja alakuloisia peipposetkin on silloin tällöin. Niiden iloisen kuuloinen laulu hämää. Ei ne osaa muutoin laulaa. Lintumaailman marcobjurströmejä ne on. Aina iloisen kuuloisia, vaikka kuinka sataisi rakeita emon hautajaisissa.

Niin kertoi viimeisin Tiede-lehti. Siis peipposista, ei marcobjurströmeistä.

Tiedostamaton symbioosi. Kun joku jostain toisesta hyötyy aivan tietämättään. Kuten hevosmuurahainen ja valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos), jonka tappamisesta muutes joudut pulittamaan 4037€. Ei kannata valkoselkätikka-tartaria haluta ruokapöytäänsä. Tai muuten vaan kiukuspäissäsi viskoa kiviä metsään, saattaa otsaan käpytikkaa kohtalokkaasti kivesi osua. Kalliit on annokset, jos sukujuhliin tekee. 

Vaikkakin hasselbackan perunat onkin edullinen lisuke viereen.

 Niin,  se valkoselkätikka hakkaa kolon puuhun, saadakseen vaikkapa sarvijäärän  syödäkseen. Kylläinen tikka lähtee toisaalle. Parin päivän päästä tai myöhemmin hevosmuurahainen saapuu ja huomaa kolon. "Tuosta pääsemme puun sisään jäystämään kuolevaksi tuon puun!", huuto raikuu sekametsässä. Valkoselkätikan poikaset muuten lähtevät pesästä noin 4 viikon ikäisinä auttaakseen hevosmuurahaisia pesänteossa.

Ja niin, sarvijäärä tunnetaan myös nimellä hapsenkakkiainen. 

Orava ei ole kovin sosiaalinen. Kotiin tullessaan se sulkee pesäkolonsa aukon. "Mä oon himassa, ei tartte tulla: perkele!", se haluaa kertoa. Tuskin kukaan muista metsäneläimistä uskookaan, jos saa postin kautta kutsun Oravaisen synttäreille. "Taas se pilailee.", sitä mieltä ovat muut. Siksi kovin yksinäisiä on oravien synttärijuhlat.

Oravien synttäreillä voisi olla kivaa. Siellä oisi runsas tarjoilu. Olisi noutopöydät pullollaan kuusen siemeniä, metsän sieniä, marjoja, toukkia, hyönteisiä, linnunmunia, linnunpoikasia, nilaa... Ei jäisi vieraat nälkäisiksi. Nilalettuja en olekaan vielä maistanut. Varmaan oisi myös serpentiiniä ja ilmapalloja roikkumassa pesäkololassa.

Hirvikärpänen. Nimi hämää. Se on oikeasti kömpelö lentäjä. Ei lähellekään kuin mikään muu kärpänen. Sitä paitsi, nimi voisi olla paljon monipuolisempi, jos... keskittykää eläintennimienantajat taas! 

Hirvikärpäsen nimi voisi oikeammin olla: hirviporometsäpeurametsäkaurisvalkohäntäpeurakuusipeurasaksanhirviporomyskihirvigemssimuflonimäyräsusikarhulammashevoslehmäsikakoiraihmiskärpänen.

Hyppii se noihin kaikkiin mielellään, on tutkittu. Kaljujen miesten päihin ei muni, mutta kyllä muiden. Hiukset hrlppo peuranturkinkorvike.

Lupiini. Tuo niin värikäs ja kaunis kasvi. Euroopan Unionin kannalta haitallisten vieraslajien listassa lupiinia ei maini, mutta... Suomi on listannut haitalliseksi vieraslajiksi. Ymmärrän tuon. Vaikka lupiini onkin niin väreillään kaikkia houkutteleva kasvi, perhoset ei siitä kiinnostu. Sen mulle kertoi lankomies etsiessämme perhosia hälle tutkittavaksi.

Metsäkuusi. Se on oikeasti enemmän kuin pelkkä Citymarketin parkkipaikalta ostettu kuusi. Meillä lapsuudessa joulun jännittävin hetki olikin kuusen hankkiminen. Picea abies. Jouluaaton aattona Ladamme jumissa umpihangessa. Joulukuusi kainalossa me lapset pakkasessa. Vuorotellen kolmistaa kaivoimme yhdellä lapiolla Ladaa hangesta. Ei siinä kylmä tullut, vaikka oli pimeää ja reilut 20 astetta pakkasta. Normi joulu.

Joskus ennen ennen joulua isämme ajoi Ladamme Hanko-Mäntsälä tien varteen. Minä ja veljeni olimme sitä ennen hiihtäneet hiihtolatua lähelle. Sahanneet kuusen tai kaksi (jos naapurillekin samalla). Kännykättömänä aikana sovimme etukäteen ajan kohtaamiseen. Isä saapui ja me kaksi raahasimme vikkelään kuuset autoon. Toinen takalukkuun ja toinen mustekaloilla katolle. Ei niitä muutoin ehtinyt saada salaa mukaan. Sekin oli normia, silloin.

Luulen nykyään että me olimme silloin kuusille pienempi ongelma kuten esim. maannousemasieni, juurikääpä. 

Puolukan pahin vihollinen on oikeasti ihminen. Ihmisen on se, joka oikeasti tyhjää metsät puolukoista. Pöhosieni (Vaccinium vitis-idaea) on vasta toiseksi pahin puolukan vihollinen.

 Juurikääpän tieteellinen nimi on muuten Heterobasidion parviporum.

Parviporu sen sijaan on iso joukko valittavia sepelkyyhkyjä pellolla:  Taas on syksy ja sataa kaatamalla. Perkeles!