15. syyskuuta 2020

Elämäni suurin pettymys

Suurimman osan elämästäni olen asunut pikkukaupunkien reunoilla, aivan lähellä luontoa. Syntynytkin olen Hyvinkään Parantolassa. Hyvinge Sanatorium.

Se ei silloin tosin ollut enää parantola, ei enää yleisnimenä siis. 

Elämäni ensimmäinen pettymys.

Kun synnyin siellä Parantolassa, ei hyvä ystäväni Eino Leino käynyt moikkaamassa mua. Ei, vaikka olin hänen hyvä ystävänsä ja jo silloin oltiin hyvissä väleissä. Ja vaikka sinä viikonloppuna hän oli käymässä siellä, raikkaasta ilmasta ja hyvästä seurasta nauttimassa. Sibeliuskin kuulemma oli edellispäivänä käynyt kylpylän puolella.

Se on ollut elämäni suurin pettymys.

Siitä huolimatta myöhemmin välimme korjaantuivat takaisin ystävyydeksi. Einon hautajaisissa sanoin hänelle viimeiset sanat Irwin Goodmanin laulun sanoin:

"Yksi virta vielä on edessä, joka kerran ylitetään.

Ja sen virran tummassa vedessä koko menneen elämän nään.

Sitä itse ei joudu ees soutamaan,

vastarannalta tullaan noutamaan.

Yksi virta on vielä edessä, joka kerran ylitetään..."

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ankan silta