29. syyskuuta 2020
24. syyskuuta 2020
22. syyskuuta 2020
21. syyskuuta 2020
15. syyskuuta 2020
Kettu
Kettu on "maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin"...
Ei ole helppoa olla epäsosiaalinen kettu. Minne tahansa kolkkaan
tassuttaa, aina tulee vastaan joku kettu. Hitto.
Elämäni suurin pettymys
Suurimman osan elämästäni olen asunut pikkukaupunkien reunoilla, aivan lähellä luontoa. Syntynytkin olen Hyvinkään Parantolassa. Hyvinge Sanatorium.
Se ei silloin tosin ollut enää parantola, ei enää yleisnimenä siis.
Elämäni ensimmäinen pettymys.
Kun synnyin siellä Parantolassa, ei hyvä ystäväni Eino Leino käynyt moikkaamassa mua. Ei, vaikka olin hänen hyvä ystävänsä ja jo silloin oltiin hyvissä väleissä. Ja vaikka sinä viikonloppuna hän oli käymässä siellä, raikkaasta ilmasta ja hyvästä seurasta nauttimassa. Sibeliuskin kuulemma oli edellispäivänä käynyt kylpylän puolella.
Se on ollut elämäni suurin pettymys.
Siitä huolimatta myöhemmin välimme korjaantuivat takaisin ystävyydeksi. Einon hautajaisissa sanoin hänelle viimeiset sanat Irwin Goodmanin laulun sanoin:
"Yksi virta vielä on edessä, joka kerran ylitetään.
Ja sen virran tummassa vedessä koko menneen elämän nään.
Sitä itse ei joudu ees soutamaan,
vastarannalta tullaan noutamaan.
Yksi virta on vielä edessä, joka kerran ylitetään..."
14. syyskuuta 2020
Portailla tapahtunutta
Yhtäkkiä kesken juhlien portaille ilmestyi ruokalautanen,
yhtä yhtäkkiä portaille ilmestyi...
12. syyskuuta 2020
10. syyskuuta 2020
9. syyskuuta 2020
2. syyskuuta 2020
Luontohavaintoja
Tappajaetanoiksi sanotaan espanjansiruetanoita. Tappajaetanoita eivät ole. Toisiaan toki joskus syövät. Mutta se on vain kannibalismia. Tai oikeastaan kuolleisiin sekaantumista, kuolleita tovereitaan kun vain syövät.
Sitä paitsi ne on lähtöisin Portugalista, ei naapurimaa-Espanjasta. Keskittykää eläintennimienantajat!
Sen sijaan espanjalaiset on jo vuosikymmeniä tai ties kuinka kauan halunneet Gibraltarin itselleen Englannilta, kauemminkin. Samalla ne suloiset turistilta silmälasit ja pokkarikamerat pöllivät apinat myös. Mitä ne apinat muuten niillä amerikkalaisturistien silmälaseilla ja...? Veisivät ennenminkin niiltä amerikkalaisturisteilta ne värikkäät, xxxxl-kokoiset havaiji-paidat.
Persoja ovat appelsiineille, siis ne apinat. Jos siellä Gibraltarin mäellä on mukanasi pokkarikamera tai silmälasit piilolasien sijaan, reppuusi ota mukaan appelsiineja. En tiedä, mutta luulisi satsumatkin kelpaavan niille.
Jos syö sellaisen apinan, saanee turisti paljon C-vitamiinia.
Pirteä kuin peipponen? Ei pidä paikkaansa. Yhtä väsyjä ja alakuloisia peipposetkin on silloin tällöin. Niiden iloisen kuuloinen laulu hämää. Ei ne osaa muutoin laulaa. Lintumaailman marcobjurströmejä ne on. Aina iloisen kuuloisia, vaikka kuinka sataisi rakeita emon hautajaisissa.
Niin kertoi viimeisin Tiede-lehti. Siis peipposista, ei marcobjurströmeistä.
Tiedostamaton symbioosi. Kun joku jostain toisesta hyötyy aivan tietämättään. Kuten hevosmuurahainen ja valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos), jonka tappamisesta muutes joudut pulittamaan 4037€. Ei kannata valkoselkätikka-tartaria haluta ruokapöytäänsä. Tai muuten vaan kiukuspäissäsi viskoa kiviä metsään, saattaa otsaan käpytikkaa kohtalokkaasti kivesi osua. Kalliit on annokset, jos sukujuhliin tekee.
Vaikkakin hasselbackan perunat onkin edullinen lisuke viereen.
Niin, se valkoselkätikka hakkaa kolon puuhun, saadakseen vaikkapa sarvijäärän syödäkseen. Kylläinen tikka lähtee toisaalle. Parin päivän päästä tai myöhemmin hevosmuurahainen saapuu ja huomaa kolon. "Tuosta pääsemme puun sisään jäystämään kuolevaksi tuon puun!", huuto raikuu sekametsässä. Valkoselkätikan poikaset muuten lähtevät pesästä noin 4 viikon ikäisinä auttaakseen hevosmuurahaisia pesänteossa.
Ja niin, sarvijäärä tunnetaan myös nimellä hapsenkakkiainen.
Orava ei ole kovin sosiaalinen. Kotiin tullessaan se sulkee pesäkolonsa aukon. "Mä oon himassa, ei tartte tulla: perkele!", se haluaa kertoa. Tuskin kukaan muista metsäneläimistä uskookaan, jos saa postin kautta kutsun Oravaisen synttäreille. "Taas se pilailee.", sitä mieltä ovat muut. Siksi kovin yksinäisiä on oravien synttärijuhlat.
Oravien synttäreillä voisi olla kivaa. Siellä oisi runsas tarjoilu. Olisi noutopöydät pullollaan kuusen siemeniä, metsän sieniä, marjoja, toukkia, hyönteisiä, linnunmunia, linnunpoikasia, nilaa... Ei jäisi vieraat nälkäisiksi. Nilalettuja en olekaan vielä maistanut. Varmaan oisi myös serpentiiniä ja ilmapalloja roikkumassa pesäkololassa.
Hirvikärpänen. Nimi hämää. Se on oikeasti kömpelö lentäjä. Ei lähellekään kuin mikään muu kärpänen. Sitä paitsi, nimi voisi olla paljon monipuolisempi, jos... keskittykää eläintennimienantajat taas!
Hirvikärpäsen nimi voisi oikeammin olla: hirviporometsäpeurametsäkaurisvalkohäntäpeurakuusipeurasaksanhirviporomyskihirvigemssimuflonimäyräsusikarhulammashevoslehmäsikakoiraihmiskärpänen.
Hyppii se noihin kaikkiin mielellään, on tutkittu. Kaljujen miesten päihin ei muni, mutta kyllä muiden. Hiukset hrlppo peuranturkinkorvike.
Lupiini. Tuo niin värikäs ja kaunis kasvi. Euroopan Unionin kannalta haitallisten vieraslajien listassa lupiinia ei maini, mutta... Suomi on listannut haitalliseksi vieraslajiksi. Ymmärrän tuon. Vaikka lupiini onkin niin väreillään kaikkia houkutteleva kasvi, perhoset ei siitä kiinnostu. Sen mulle kertoi lankomies etsiessämme perhosia hälle tutkittavaksi.
Metsäkuusi. Se on oikeasti enemmän kuin pelkkä Citymarketin parkkipaikalta ostettu kuusi. Meillä lapsuudessa joulun jännittävin hetki olikin kuusen hankkiminen. Picea abies. Jouluaaton aattona Ladamme jumissa umpihangessa. Joulukuusi kainalossa me lapset pakkasessa. Vuorotellen kolmistaa kaivoimme yhdellä lapiolla Ladaa hangesta. Ei siinä kylmä tullut, vaikka oli pimeää ja reilut 20 astetta pakkasta. Normi joulu.
Joskus ennen ennen joulua isämme ajoi Ladamme Hanko-Mäntsälä tien varteen. Minä ja veljeni olimme sitä ennen hiihtäneet hiihtolatua lähelle. Sahanneet kuusen tai kaksi (jos naapurillekin samalla). Kännykättömänä aikana sovimme etukäteen ajan kohtaamiseen. Isä saapui ja me kaksi raahasimme vikkelään kuuset autoon. Toinen takalukkuun ja toinen mustekaloilla katolle. Ei niitä muutoin ehtinyt saada salaa mukaan. Sekin oli normia, silloin.
Luulen nykyään että me olimme silloin kuusille pienempi ongelma kuten esim. maannousemasieni, juurikääpä.
Puolukan pahin vihollinen on oikeasti ihminen. Ihmisen on se, joka oikeasti tyhjää metsät puolukoista. Pöhosieni (Vaccinium vitis-idaea) on vasta toiseksi pahin puolukan vihollinen.
Juurikääpän tieteellinen nimi on muuten Heterobasidion parviporum.
Parviporu sen sijaan on iso joukko valittavia sepelkyyhkyjä pellolla: Taas on syksy ja sataa kaatamalla. Perkeles!
1. syyskuuta 2020
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
