Kuinkas alunperin?

Sanontoja on ollut ties kuinka kauan.
Ajoista ammoisista asti.

Harva tietää, että hyvin monet sanonnat
on alun perin erilaisia, sellaisia aidompia.
Tässä muutama esimerkki.



"Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista!"
Alkuperäinen:
Kettu: "Mä kaadan tän pihlajan, perkele!" 


"Ei puukaan yhdellä lyömisellä mene poikki."
Alkuperäinen:
 "Paska kirves, leivinuuni kylmä."


"Tyvestä puuhun noustaan."
Alkuperäinen:
"Latvaan tähyää, tyveen jää!"


 "Ei kastunut vettä pelekee."
Alkuperäinen:
"Ku vedes oot, ui."

"Eihän rahoa tartte muussa ku velan maksussa."
Alkuperäinen:
"Velka on kuin luoti polveen"


"Siinä näkijä missä tekijä."
Alkuperäinen:
"Sirkkeli varomattoman teloo!"


"Rohkea rokan syö."
Alkuperäinen:
"Rokka, hissipierun alku."


"Nättinä korppikin poikaansa pitää."
Alkuperäinen:
"Ruma lapsi, rakastaa silti yritä."


"On vähäkin tyhjää parempi."
Alkuperäinen:
"Vähä on kaikkesi."


"Hauskaa on ku anopin hautajaisissa."
Alkuperäinen:
"Auta anoppia iloiten."


"Ei kannettu vesi kaivossa pysy."
 Alkuperäinen:
"Kanisteri täytä, kaivolle näytä."


"Laulut laulettu ja nuotit pantu pussiin."
Alkuperäinen:
"Itku pitkästä konsertista."


"Nukahti ku vanha seinäkello."
Alkuperäinen:
"Kuoli mummo, tarpeeton on seinäkello. "


"Joka kuusen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa."
 Alkuperäinen:
"Kohtalos mätäs, vaikk' kui kurkotat."