Sanontoja on ollut ties kuinka kauan.
Ajoista ammoisista asti.
Harva tietää, että hyvin monet sanonnat
on alun perin erilaisia, sellaisia aidompia.
Tässä muutama esimerkki.
"Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista!"
Alkuperäinen:
Kettu: "Mä kaadan tän pihlajan, perkele!"
"Ei puukaan yhdellä lyömisellä mene poikki."
Alkuperäinen:
"Paska kirves, leivinuuni kylmä."
"Tyvestä puuhun noustaan."
Alkuperäinen:
"Latvaan tähyää, tyveen jää!"
"Ei kastunut vettä pelekee."
Alkuperäinen:
"Ku vedes oot, ui."
"Eihän rahoa tartte muussa ku velan maksussa."
Alkuperäinen:
"Velka on kuin luoti polveen"
"Siinä näkijä missä tekijä."
Alkuperäinen:
"Sirkkeli varomattoman teloo!"
"Rohkea rokan syö."
Alkuperäinen:
"Rokka, hissipierun alku."
"Nättinä korppikin poikaansa pitää."
Alkuperäinen:
"Ruma lapsi, rakastaa silti yritä."
"On vähäkin tyhjää parempi."
Alkuperäinen:
"Vähä on kaikkesi."
"Hauskaa on ku anopin hautajaisissa."
Alkuperäinen:
"Auta anoppia iloiten."
"Ei kannettu vesi kaivossa pysy."
Alkuperäinen:
"Kanisteri täytä, kaivolle näytä."
"Laulut laulettu ja nuotit pantu pussiin."
Alkuperäinen:
"Itku pitkästä konsertista."
"Nukahti ku vanha seinäkello."
Alkuperäinen:
"Kuoli mummo, tarpeeton on seinäkello. "
"Joka kuusen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa."
Alkuperäinen:
"Kohtalos mätäs, vaikk' kui kurkotat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti