11. helmikuuta 2020

Aseeton Ilves

Lyyhistyin kaivonkannelle.
Sikiöasennossa itken.

Ystävä kuoli, tapettiin.
Aseettoman ystäväni ampuivat,
Asko Ilveksen.

Ehtikö puolustautua,
kun nukkui kuusen takana.
Halusi vain nukkua.

Halusiko alpakoita, halusi tappaa possuja?
Ei. Ne olivat vain ihmisten olettamuksia.
Sitä paitsi.

Riisikkalaa, Akaata ei ollut ilvesten tullessa kylään.
Kylään, jota silloin ei vielä ollut. 

Ei ollut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotta sateeseen

Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...