Lyyhistyin kaivonkannelle.
Sikiöasennossa itken.
Ystävä kuoli, tapettiin.
Aseettoman ystäväni ampuivat,
Asko Ilveksen.
Ehtikö puolustautua,
kun nukkui kuusen takana.
Halusi vain nukkua.
Halusiko alpakoita, halusi tappaa possuja?
Ei. Ne olivat vain ihmisten olettamuksia.
Sitä paitsi.
Riisikkalaa, Akaata ei ollut ilvesten tullessa kylään.
Kylään, jota silloin ei vielä ollut.
Ei ollut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Lapsena naapurin Jarkon kanssa ajettiin muitten naapureitten nurmikkoja. Se kaikki hikoilu ja rakot käsissämme sen takia, että saatii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti