Jänis ja Mäyrä

Makeasti istuu jänis sammalmättäällä.
Ei ymmärrä olla peloissaan. Metsä kun on kotinsa.

"Kuka olet sinä ruskea metsänkulkija?", 
Jänis kuuli hiljaisen kysymyksen.
"Jänis olen, nelitassuinen metsänkulkija."

Mutta "kuka sinä olet vieras tuntematon?
Näytät niin  kovin erilaiselta."

"Mäyrä olen, olen eksynyt kotoani."

Jänis pompahti kahdella loikalla Mäyrän luo:
"Hei, minä olen Jänis!", huudahti.

Katsoivat he tovin toisiansa.
Ja Jänis tokaisi: "En ole nähnyt koskaan kaltaistasi.
Mutta vaikutat kuitenkin olevan ookoo."

Sitten käpälöivät toisiaan tervehdykseksi.

Jänis sanoi: "Ystäväni, tarjoan sinulle illallisen."

Sitten kulkivat pellolle, jossa kasvoi porkkanoita.