Ankan käperrys

Ankka istuu yöhuoltamolla puoli kolmelta,
tuijottaa tyhjää kaljatuoppiaan.
Takanaan on luja putki rilluvuosien,
eilenkin.

Tyhjät tuoppinsa ei tuoneet,
taaskaan kertoneet elämänsä tarkoitusta.
Tarkkaa tuijottaa, vain märät ympyrät
pöydän pinnalla hymyilee.

Eilen aamulla Ankka heräsi omasta sylistään,
käpertyneenä yksiönsä nurkkaan.
Väisteli lähikadun autojen valoja,
kunnes uskalsi hakea tyynynsä:

Kyynelistä märkä tyyny sylissään Ankka heräsi,
Kaikki oli taas hyvin:

"Vituttaa taas ankanelämä.", pohti Ankka eilen,
tänään, toissapäivänä, huomenna.

Kunnes kuolee ankkojen saappaat jalassa, 
siis räpylät jaloissaan.