Aurinko
nousee,
on
ankkoja maassa.
Aika
on ankkojen
nousta
ja lähteä,
kohdata
ystävä kallehin.
Niin
kaunis on maa,
niin
korkea taivas.
Soi
ankkojen laulussa
kukkiva
kunnas ja varjoisat veet.
Niin
varjoisat veet.
Päivä
on kirkas,
vain
lammella tuulee.
Aika
on leikin
ja
naurun ja riemun,
mukana
ystävä kallehin.
Niin
kaunis on maa.
Aurinko
laskee,
jo
pitenee varjot.
Aika
on eron ja jäähyväisten.
Ankat
on poissa lammelta taas…
Niin
kaunis on maa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti