Kokoan lattialla tätä isoa palapeliä.
Paloja puuttuu, en niitä löydä,
vaikka kuinka raavin tätä lattianpintaa
paksuin rukkasin.
Valmiiksi sain palapelin,
vain yksi palaa puuttuu.
Se jää puuttumaan.
Kirjoitan paperille muistiin jotain,
jota en enää muista.
Tuskin ymmärtäisinkään.
Se meni jo ohi.
Kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni.
-
Lahon puun alla istun, kunpa tuuli kaataisi tämän puun. Lahoaisi se lisää, vuokralaisia saapuisi uusia. Ja se lempeän pehmeä tunne, kun la...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti