Ankka itsestään pappia toivoi,
mutta Ankka lauloi, lauloi ja joi.
Ankka toivoi, mutta joi.
Röökiä alkoi Ankka polttaa,
joka aamu poltti loppuun sen.
Ja joka aamu tunsi kuinka veri pakeni
ankanaivoistaan.
Maailma on tyly,
se ei jätä jämääkään.
Maailma on tyly,
heikko joutuu kärsimään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Lapsena naapurin Jarkon kanssa ajettiin muitten naapureitten nurmikkoja. Se kaikki hikoilu ja rakot käsissämme sen takia, että saatii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti