19. maaliskuuta 2018

Paperipalloksi

Levoton on sieluni virta.
Mitä sisällä pääni ajattelen.
Kuun kajastus, se on ilo yön on.

Jokin nousee synkkyyteni alta,

jotain tunnen alla ihoni.

Huokaa seinät huoneen,

olen yksin ja pelottaa:
kuinka olenkaan niin pieni.

Rutistaisin itseni pieneksi paperipalloksi

mutta olen jo sellainen.
Älä sytytä minua tulitikullasi,
kunpa et minulla sytyttäisi takkaasi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotta sateeseen

Taas itseäni ruoskin jotta olisin juuri sinun arvoisesi. Jotta sateeseen sinut saisin mukaani. Loputon kauneutesi pelottaa. Haluan...