Levoton on sieluni
virta,
mitä sisällä
pääni ajatteln,
kuun kajastus,
se yöni ilo on.
Jokin alta
synkkyyteni nousee,
ihoni alla
tunnen sen.
Olen yksin,
ja kuinka se minua
pelottaakaan?
Niin pieni
olenkin.
Rutistaisin
itseni sellaiseksi paperipalloksi,
tässä eteisessä
pohdin: Maailma on ”sitä jotain”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti