Kuulemma Jumala on luonut ihmiset.
Ja antanut heille kaiken,
mitä tarvitsevat.
Mä sain tämän mopon.
Oisin halunnut edes polkupyörän.
Sen moottori ei leikkaisi kiinni
kuin tämän mopon.
Toisaalta kyllä tämä mopokin on ookoo.
Sen pakoputkeen kun poraa reikiä,
äänestä tulee kovempi. Reikien koosta riippuen
ääni voi olla sellainen kuin Ferrarissa.
Poraan reikiä.
Huomaakohan kukaan, että se onkin
vain moponi, jonka olen maalannut
ferrarinpunaiseksi?
27. maaliskuuta 2018
Kesäpäivän Pohojammaa
Siipivihalaanen - lentomuurahainen.
"Jesus ku tualon palijo siipivihalaasia.
Hotaasin jo yhyren melekeen keuhkoohini."
22. maaliskuuta 2018
21. maaliskuuta 2018
Helvi
Helvi Jokinen on kylän vanhin. Jos näet jonkun reippaan
täti-ihmisen
päiväkävelyllä maantiellä Riisikkalassa, se on melko taatusti
Helvi.
Hän asuu kierrätyspistettä vastapäätä toisella puolen maantietä.
Helvin
edesmennyt mies Ville, oikeammin tietty Vilho, oli sotainvalidi,
joka menetti
toisen jalkansa sodassa. Hän oli taksikuski.
Kylän postikin oli yhteen aikaan
Jokisilla. Helvin lapsuudenkoti Härsy
(heitä kutsuttiin Härsyn Järvisiksi) on
vielä Herkkolastakin eteenpäin.
Herkkolaan lähtee tie Tanskan ja entisen
Nikanderin talon
(jossa asuu nykyään hevosineen se kukkakauppias, jolta me
Toijalassa
yleensä ostamme kaiken) välistä.
20. maaliskuuta 2018
19. maaliskuuta 2018
Yön ilo
Levoton on sieluni
virta,
mitä sisällä
pääni ajatteln,
kuun kajastus,
se yöni ilo on.
Jokin alta
synkkyyteni nousee,
ihoni alla
tunnen sen.
Olen yksin,
ja kuinka se minua
pelottaakaan?
Niin pieni
olenkin.
Rutistaisin
itseni sellaiseksi paperipalloksi,
tässä eteisessä
pohdin: Maailma on ”sitä jotain”.
Paperipalloksi
Levoton on sieluni virta.
Mitä sisällä pääni ajattelen.
Kuun kajastus, se on ilo yön on.
Jokin nousee synkkyyteni alta,
jotain tunnen alla ihoni.
Huokaa seinät huoneen,
olen yksin ja pelottaa:
kuinka olenkaan niin pieni.
Rutistaisin itseni pieneksi paperipalloksi,
mutta olen jo sellainen.
Älä sytytä minua tulitikullasi,
kunpa et minulla sytyttäisi takkaasi.
Mitä sisällä pääni ajattelen.
Kuun kajastus, se on ilo yön on.
Jokin nousee synkkyyteni alta,
jotain tunnen alla ihoni.
Huokaa seinät huoneen,
olen yksin ja pelottaa:
kuinka olenkaan niin pieni.
Rutistaisin itseni pieneksi paperipalloksi,
mutta olen jo sellainen.
Älä sytytä minua tulitikullasi,
kunpa et minulla sytyttäisi takkaasi.
-24,3'C ulkovessakäynti
"Ei voi olla kylmä, koska aurinko paistaa."
"Istutaan. Kyllä se kala nappaa joskus."
Mm. nuo kaksi viisautta opin vaariltani, äidinisältä.
Vaarini halusi opettaa, että kylmä on harhaa.
Se on vain tunne, joka on menee ohi.
Niinhänse aina menee.
Alamäen jälkeen on aina ylämäki.
Tai ainaskin melkein aina.
Vaarini tuon minulle kertoi,
siitä lähtien minulla on ollut kylmä,
mutta aina se on mennyt ohi nopeasti.
Mutta nyt anteeksi.
Tarttee lähteä tuonne ulkovessaan paskalle.
Matkalla vessaan näen portailla lämpömittarin,
-24,3'C ja tähdet.
Otava, Pikku Karhu, Kefeus...
Paskantamisen jälkeen kävelen hitaasti takaisin.
Pysähdyn pihalle ja näen tähtiä lisää.
Kassiopeia, Joutsen...
Siis tähtikuvion.
Aamulla lähden kalaan.
Naapurin kissan vieressä seuratessa
hakkaan kirveellä meille reiän jäähän.
"Istutaan. Kyllä se kala nappaa joskus."
Mm. nuo kaksi viisautta opin vaariltani, äidinisältä.
Vaarini halusi opettaa, että kylmä on harhaa.
Se on vain tunne, joka on menee ohi.
Niinhänse aina menee.
Alamäen jälkeen on aina ylämäki.
Tai ainaskin melkein aina.
Vaarini tuon minulle kertoi,
siitä lähtien minulla on ollut kylmä,
mutta aina se on mennyt ohi nopeasti.
Mutta nyt anteeksi.
Tarttee lähteä tuonne ulkovessaan paskalle.
Matkalla vessaan näen portailla lämpömittarin,
-24,3'C ja tähdet.
Otava, Pikku Karhu, Kefeus...
Paskantamisen jälkeen kävelen hitaasti takaisin.
Pysähdyn pihalle ja näen tähtiä lisää.
Kassiopeia, Joutsen...
Siis tähtikuvion.
Aamulla lähden kalaan.
Naapurin kissan vieressä seuratessa
hakkaan kirveellä meille reiän jäähän.
Kaivonkansipohtima
Tämä on seudun lumisin kaivonkansi.
Siksi siihen istun.
Tämä on seudun syrjäisin kolkka.
Siksi viihdyn täällä.
Tästä kaivonkannelta on lyhyt matka
metsään, jossa asuu mun parhaat kaverit:
Kettune, Jänes, Ilves ja Näätänen.
Niin. Jos Näätänen olisi syntynyt silloin 80-luvulla
ja jos oisi ollut hiihtäjä esimerkiksi hiihdon MM-kisoissa,
se olisi ollut Naeaetaenen.
Siinä oisi etenkin ulkomaalaisilla selostajilla
ollut ihmettelemistä: kuinkas artikuloida!
Jaenes on helpompi lausua kaikille, luulen.
Nyt lähden tuonne ylös mäelle mä,
siellä tapahtuu kaikki hauska.
Siksi siihen istun.
Tämä on seudun syrjäisin kolkka.
Siksi viihdyn täällä.
Tästä kaivonkannelta on lyhyt matka
metsään, jossa asuu mun parhaat kaverit:
Kettune, Jänes, Ilves ja Näätänen.
Niin. Jos Näätänen olisi syntynyt silloin 80-luvulla
ja jos oisi ollut hiihtäjä esimerkiksi hiihdon MM-kisoissa,
se olisi ollut Naeaetaenen.
Siinä oisi etenkin ulkomaalaisilla selostajilla
ollut ihmettelemistä: kuinkas artikuloida!
Jaenes on helpompi lausua kaikille, luulen.
Nyt lähden tuonne ylös mäelle mä,
siellä tapahtuu kaikki hauska.
Rale & mä
Nämä arvet,
joista pitäisi oppia, kuulemma.
Jotta niitä ei tulisi lisää
ja ne aiemmat arvet katoaisi.
Joku viisas noin (ehkä) on sanonut.
Mä en.
Vieläkään en.
Kauas pilvet karkaavat,
turhaan sinä niitä tavoitat.
Ne kauas karkaavat,
niin minä ja Raulikin.
Rauli on jo kuollut,
ja tuulet on pilvet hajottaneet.
Kuin Irwin Goodman totesi:
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille,
ja mielen vapaus..."
joista pitäisi oppia, kuulemma.
Jotta niitä ei tulisi lisää
ja ne aiemmat arvet katoaisi.
Joku viisas noin (ehkä) on sanonut.
Mä en.
Vieläkään en.
Kauas pilvet karkaavat,
turhaan sinä niitä tavoitat.
Ne kauas karkaavat,
niin minä ja Raulikin.
Rauli on jo kuollut,
ja tuulet on pilvet hajottaneet.
Kuin Irwin Goodman totesi:
"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille,
ja mielen vapaus..."
Satulaton
...kahvaton ja ketjutkin pois eturattaalta.
Niin yksin on, kukaan pölli ei.
Yksinäisyys ei kuitenkaan tunnu pahalta,
mutta talvella kylmä on nojata Prisman seinään.
15. maaliskuuta 2018
14. maaliskuuta 2018
13. maaliskuuta 2018
Naapurin ankka
Vaimoni kertoi minun oudosti käyttäytyneen,
naapurin ankan kanssa talon portailla keskustelleen.
Ankka kysyi:
"Kuuletko hiljaisena suuren valtameren pauhun?"
Se hymyili, kääntyi räpylöillään ja sanoi:
"Minä lähden kotiseudulle Pohjois-Karjalaan
ja vaihdan farkut verkkarihousuun. Moro!"
Sen sanottuaan naapurin ankka katosi.
Fläpäti fläpäti sen räpylöistä kuului,
kun pimeää pihatietä talsi kohti onnikkapysäkkiä.
naapurin ankan kanssa talon portailla keskustelleen.
Ankka kysyi:
"Kuuletko hiljaisena suuren valtameren pauhun?"
Se hymyili, kääntyi räpylöillään ja sanoi:
"Minä lähden kotiseudulle Pohjois-Karjalaan
ja vaihdan farkut verkkarihousuun. Moro!"
Sen sanottuaan naapurin ankka katosi.
Fläpäti fläpäti sen räpylöistä kuului,
kun pimeää pihatietä talsi kohti onnikkapysäkkiä.
9. maaliskuuta 2018
7. maaliskuuta 2018
6. maaliskuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
