Carl-Einar, paljon hauskempi kuin piipittävä suomalaiskollegansa.
26. syyskuuta 2018
25. syyskuuta 2018
Vuoden kuluttua
Keväällä kylvin ruista,
syksyllä ainoa sato oli
kivinen maa.
Sama kivinen maa kuin viimeksi.
Vuoden kuluttua kaikki on toisin.
Ei ole maa kivinen,
ei ole tuskaa ainoasta sadosta.
Silloin on kaikki vielä huonommin.
En jaksa olla iloinen,
odottaa edes pientä alkua tähkäpään.
Kiroan ja tyydyn.
syksyllä ainoa sato oli
kivinen maa.
Sama kivinen maa kuin viimeksi.
Vuoden kuluttua kaikki on toisin.
Ei ole maa kivinen,
ei ole tuskaa ainoasta sadosta.
Silloin on kaikki vielä huonommin.
En jaksa olla iloinen,
odottaa edes pientä alkua tähkäpään.
Kiroan ja tyydyn.
Vain lammella tuulee
Aurinko
nousee,
on
ankkoja maassa.
Aika
on ankkojen
nousta
ja lähteä,
kohdata
ystävä kallehin.
Niin
kaunis on maa,
niin
korkea taivas.
Soi
ankkojen laulussa
kukkiva
kunnas ja varjoisat veet.
Niin
varjoisat veet.
Päivä
on kirkas,
vain
lammella tuulee.
Aika
on leikin
ja
naurun ja riemun,
mukana
ystävä kallehin.
Niin
kaunis on maa.
Aurinko
laskee,
jo
pitenee varjot.
Aika
on eron ja jäähyväisten.
Ankat
on poissa lammelta taas…
Niin
kaunis on maa…
24. syyskuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
