31. elokuuta 2018
Kivenhakkaamisesta
Hautausmaalla katsoin kaverini kiveä.
Tajusin, joskus itsekin kuolen.
Vaaleat hiuksensa ei enää kasva,
Hymynsä on nyt olematon
Ne hetket,
jolloin roikuttiin siinä puussa.
Ne hetket, jolloin hakattiin kiviä
kuin gelogit.
Geologeja meistä piti tulla.
Nyt me ollaan jotain muuta.
Sä tapoit itsesi, mä sinnittelen
kaukana unelmista.
Tajusin, joskus itsekin kuolen.
Vaaleat hiuksensa ei enää kasva,
Hymynsä on nyt olematon
Ne hetket,
jolloin roikuttiin siinä puussa.
Ne hetket, jolloin hakattiin kiviä
kuin gelogit.
Geologeja meistä piti tulla.
Nyt me ollaan jotain muuta.
Sä tapoit itsesi, mä sinnittelen
kaukana unelmista.
Kynät katkeaa
Huolimatta palojen puuttumisesta,
kasaan tätä palapeliä.
Huolimatta, että kehut minua
katkon kyniä, kunnes sade lakkaa.
Hartioitani hakkaa sade,
kunnes kaadun ojaan kasvoilleni.
Hetken ehdin Jumalaa rukoilla,
kasaan tätä palapeliä.
Huolimatta, että kehut minua
katkon kyniä, kunnes sade lakkaa.
Hartioitani hakkaa sade,
kunnes kaadun ojaan kasvoilleni.
Hetken ehdin Jumalaa rukoilla,
Hyötykondomi
...onneksi keravalaisia hillitään olematta lisääntymään.
Kauheaa, jos keravalaiset sikiäisi ja sikiäisi.
Sitten olisivat Universumin hallitsijoita.
Keravalaiset, prkl.
28. elokuuta 2018
27. elokuuta 2018
Omenoita puissa
Isoäitini asui pienessä kylässä,
sinne oli vain yksi tie.
Sitä taipuneet tuomet varjeli,
ne taipuneena ylle tien.
Omenoita puissa kasvoi paljon,
sen muistan.
Niityllä kukki apilat ja päivänkakkarat.
Omenapuut kilpaa kukki.
Kesäisin maailma oli niin kiva.
Se oli kaikki ja enemmän.
sinne oli vain yksi tie.
Sitä taipuneet tuomet varjeli,
ne taipuneena ylle tien.
Omenoita puissa kasvoi paljon,
sen muistan.
Niityllä kukki apilat ja päivänkakkarat.
Omenapuut kilpaa kukki.
Kesäisin maailma oli niin kiva.
Se oli kaikki ja enemmän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











