Always endless...

New road. Old sign.

Jakautuva sähkö

Yliopistopuistolinnunpaskavalotolppa

The University Of Warwick.

 

Behind The Scenes

Walter Smith

Smart vs. Stupid

Uskomaton suomalaispelaaja!

Homo-Kalle

Kova futarin kohtalo

Partsilla naapurin kissan kanssa

Varmaan tiedätte Leevi And The Leavingsin kappaleen "Nainen toiselta planeetalta"?

Jossa lauletaan: "Vaimoni kertoi minun oudosti käyttätyneen. Naapurin kissan kanssa keskustelleen..."

Ei siinä ole outoa yhtään. Eilen naapurin kissa istuskeli oven takana ja katseli mua
sillein iloisesti. Kuulemma tuli käymään noin muuten vaan, ei ´kysymään "oisko sulla
lainata kananmunia" tai muuta sellaista.

Me ollaan monesti pohdittu maailmankaikkeuden olemusta Partsillani.
Naapurin kissa on mainio kyseenalaistaja. Hänen mielestään mikääm maailmassa
ei ole selitettävissä. Mutta haluaa pohtia ja kääntää.

Eilen viimeksi pohdittiin Partsillani Otavan tähtien määrää. Onko sen tähtien
määrä vain ihmisten tottumus vai onko takana jotain muuta kuin Aleksis Kiven
"Seitsemän veljeksen" määritelmä, että "veljeksiä kuin tähtiä Otavassa"?

Sinfoniaorkesterin huoli

Kuulin joku aika sitten tarinan sinfoniaorkesterista,
joka meni esiintymisreissulle koillis-Kroatiaan..

Soittajat tekivät omasta mielestään hauskan pilan
orkesterin intendentille. Mutta pieleen meni!
Ei ollut jälkikäteenkään yhtään hauskaa sillä intendentillä.

Päättivät soittajat yhteistuumin lähettämään määränpäähän
puolet porukasta ruumassa matkatavaroina. Kuinkas sitten
kävikään?

Viulut ja pasuunat tuli perille, mutta se puolikas orkesteri
saapui aivan muualle. Bakarin, jossa heidän piti esiintyä,
sijaan joutuivat Cabariin.

Yhdellä oli mukanaan kännykkä ja sitten häpeissään soitti,
"että täällä ollaan". Intendentti ei ollut iloinen. Oisi lyönyt
soittajaa ja muita ruumalaisia kuonoon, mutta kaukana
toisistaan olivat.

Sovittu ensimmäinen konsertti pidettiin sitten kahden
päivän päästä. Yleisö piti siitä, mutta intendentti oli vielä
hieman kiukkuinen.

Kalkkaropsykoterapiaa

Mitä on kalkkarokäärme ilman kalkkaroaan?
Ei oikeastaan mitään. Tai no, tavallinen käärme.
Eikä kalkkarokäärme sellaista halua,
kadottaa tai tiputtaa kalkkaroaan.

Etenkin vanhemmalla iällä niiden on varottava
liikaa kalistelemasta. Silloin kun kalkkaro helpoimmin
tippuu. Ja ei ole markkinoilla vielä sellaista liimaa,
joka pysyvästi saisi kalkkaron kiinni käärmeeseen.
Onkin tullut yhteiskuntaan uusi ala: kalkkaropsykoterapia.

Jos on käynyt niin huonosti, että kalkkaro on
vanhemmalla iällä irronnut, sitten kannattaa ottaa
yhteyttä Kkelaan. Kalkkaroitten Kelaan.

Siellä kalkkaroverovaroin autetaan kalkkarottomia
kalkkarokäärmeitä kuntoutumaan. Hyvä juttu on se.
Kiukkuinen ja katkera kalkkarokäärme ei ole kiva kohdattava.

Jättiläistaskurapu Turengista

Olisikohan kiva asustaa jättiläistaskuravun naapurissa,
vaikkapa rivitalossa Turengissa? Tai etenkin kerrostalossa.
Luulen, että omituista olisi se.

Kun se jättiläistaskurapu tulee kaupasta parin täysinäisen
muovikassin kanssa rappukäytävässä vastaan. Et mahdu
ohittamaan, hankalaa on se.  Kun tulee vastaan 3,7 metrin
sylivälillään. Huh.

Kun se samainen heppu tulee  käymään illalla, mitä voisit
tarjota, kun katsotte jalkapallon  MM-kisoja? Syököhän ne
jättiläistaskuravut popcorneja? Entä juovatko suomalaista
tai jonkinmaalaista olutta? Esimerkiksi virolaista A.Le Coqia?

Jättiläistaskuravut ovat varmaan muitten rapujen tavoin
mainioita pelaamaan jalkapalloa? Niillä kun on niin monta
jalkaa. Mieti kuinka jättiläistaskurapu vain seisoskelee 16 metrin
boksin sisällä ja odottaa syöttöä. 4 kertaa helpompaa on
hälle syöttää kuin ihmispelaajalle.

Niin, naapurirapuisuus.

Kuulemma ovat ihan hyviä naapureita. Ainakaan en ole kuullut
yhdenkään jättiläistaskuravun puukottaneen tai edes lyöneen turpaan
ketään. Taitavat olla ihan sellaisia leppoisia kavereita kuitenkin.

Tuollaista luulen.

Avoauto ilmastoinnilla